Mikä saa tuhannet vapaaehtoiset osallistumaan Slush tapahtuman järjestämiseen vuosi toisensa perään?
On tärkeä tunnistaa mistä oma motivaatio työn tekemiseen syntyy. Itse löysin tärkeimmän motivaation lähteeni vapaaehtoistyön kautta: oppimisen maksimoimisen. Vapaaehtoistehtäviin ajauduin Slush- tapahtuman kautta viitisen vuotta sitten. Aloitin rakennustiimistä ja vuosi toisensa jälkeen halusin ottaa enemmän vastuuta. Koin, että Slush tarjosi minulle parhaan paikan oppia mahdollisimman paljon asioita mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Vuosittain Slush -tapahtuma kerää pelkästään Helsingissä järjestettävää tapahtumaa varten yli 2300 vapaaehtoista, jotka edustavat yli 50:tä eri kansallisuutta. Mukana on niin opiskelijoita kuin eläkeläisiäkin ja jotkut käyttävät jopa kesälomapäiviä mukana olemiseen. Mikä saa tämän valtavan joukon ihmisiä innostumaan ja tulemaan takaisin vuosi toisensa jälkeen?
Taustatekijät siihen, miksi ihmiset tulevat mukaan vapaaehtoistoimintaan vaihtelevat hurjasti, mutta yksi yhteinen tekijä tuntuu löytyvän kaikilta: halu päästä oppimaan uutta. Olennaista onkin luoda ympäristö, yhteisö jossa jokaisen kasvua ja oppimista tuetaan, omalla tavallaan. Jollekin on kiinnostavinta keskittyä samaan rooliin ja syventää osaamistaan siihen ja toiselle se on sitä, että kokeilee uutta tehtävää joka vuosi. Mukaan tullaan uudestaan jos koetaan, että kuitenkin jotain opittavaa vielä on. Konkreettisesti tätä yksilötason kasvua tuetaan niin, että vapaaehtoiset on jaettu noin 5–15 hengen tiimeihin, jolla jokaisella on oma tiiminvetäjä, joka huolehtii ryhmästään ja sen motivoimisesta.
Vapaaehtoistyössä on mahdollisuus päästä tekemään asioita, joita ei pääsisi tekemään missään muualla. Saatat löytää itsesi tekemästä vanhoista räsymatoista tapahtuman lavasteita, päätyä Ruotsin prinssi Danielin opastajaksi tai huomata ajavasi upouusimmalla Teslalla ympäri Helsinkiä. Ja mikä parasta, aikaisempaa kokemusta tehtäviin ei tarvita. Yksi siisteimpiä asioita vapaaehtoistyössä onkin juuri se, että se on rakennettu vastuun, vapauden ja oppimisen ympärille. Kukaan ei tule ohjeistamaan mitä tarkalleen tulisi tehdä. Riittää, että on motivaatiota ja innokkuutta yrittää, kokeilla, tehdä ja rohkeutta välillä myös epäonnistua. Epäonnistumista ei kuulu pelätä, sitä tapahtuu kaikille. Se opettaa entistä syvemmin ja vahvistaa.
Miten tällainen oppimisympäristö sitten suunnitellaan? Monesti prosesseja suunnitellaan niin, että mietitään mitä faktoja ja asioita tulisi tarkalleen opettaa, jotta vapaaehtoiset palvelevat asiakkaita mahdollisimman hyvin. Siinä ei ole sinänsä mitään väärää, mutta tässä kuitenkin helposti unohtuu se, miltä näiden asioiden oppiminen ja kouluttaminen tuntuu vapaaehtoisista. Slushin kohdalla tämä onkin käännetty ympäri: lähtökohtana on suunnitella paras mahdollinen kokemus vapaaehtoisille ja saada heidät innostumaan ympärillä tapahtuvista asioista ja oppimaan uutta. Tästä syntyvä innostus, hauskanpito ja inspiraatio on se energia, jota yksittäiset vapaaehtoiset siirtävät eteenpäin myös tapahtuman kävijöihin. Vastausta jokaiseen kysymykseen ei tarvitse tietää, mutta täytyy löytyä asenne, jolla vastaus selvitetään tilanteesta huolimatta.
Kirjoittaja Julia Hämäläinen on johtanut viimeiset kaksi vuotta startup- ja kasvuyritystapahtuma Slushin vapaaehtoisorganisaatiota ja keskittyy nyt oppimisympäristön kehittämiseen Smartly.io- yrityksessä.
